Täytyy myöntää, että olen ollut positiivisesti yllättynyt sivuihin, jonne profiilini laitoin. Roskaa tullut eteen huomattavan vähän ja ihmiset vaikuttavat jokseenkin tavallisilta ja täysjärkisiltä. Toisaalta kirjoittaahan voi mitä puutaheinää tahansa ja totuus voi olla tarua ihmeellisempää.

HemU 

Jaiks, Pirre lähtee deiteille! Ehkä. Pitää kait ensin taustoja vähän selvitellä.. Ohhoh. Onpa nopeaa toimintaa.

 

Verkot vesillä, taas. Tai siis HemUlla eka profiili menossa, Pirre taasen päätti vaihtaa palveluntarjoajaa, koska.. tiedättehän - vienti on ollut hirmuisaa!

Ja ensi viikolla viimeistään treffit, perkele. Ehkä.

Haahaa. Voihan Ketutus, oikeen isolla alkukirjaimella.  Tässä rupee mietityttään, että lukeeko meidän ohimoissa vanhapiika ja v***uuntunut, vai mikä on kun ei kukaan EDES TULE JUTTELEMAAN baarissa??? Kolmea eri paikkaakin kokeiltiin, drinksu jokaisessa. Olimme iloisia ja hymyileviä.

Naamani tosin vääntyi norsunv***lle ravintolassa, joka sijaitsee Ruotsalaisen teatterin kanssa samassa rakennuksessa. Herre Våran Gud! Missä ne ihmiset tiukistelee päiväsaikaan? Meinas se kimalluksen, burberryjen ja botoxhuulien määrä saada mut tukehtumaan drinkkiini! Onneksi sieltä pääsi pois ja ei taas tarvitse mennä moneen vuoteen. Kiitos vapaudelle ja ihmisoikeuksille! Laittakaa te rahanne glitteriin ja pistoksiin jotka tekevät teidät kauniiksi, minä tyttö se jatkan HemUn kanssa todellisuuden etsimistä. Ja niiden oikeiden prinssien!

/Pirre

Palasin takaisin asfaltoitujen teiden reunuksille. Kaksi viikkoa vierähti puskassa. Nyt on mökki taas uudessa maalissa, nurmikko paraatikunnossa, sauna kostunut ja minä loman tarpeessa.

On se villiä menoa maalla. Ihan ihmetyttää miten erilaista kaupungissa voikaan olla. Ihan järestään (huomaa myös murre tarttuu kahdessa viikossa!!!) moikataan vastaan tulevia autoja, tuntemattomienkin kanssa keskustellaan, kaupan kassalla kukaan ei ole ärtynyt ja kiireinen. Ehkä siksi, että kylän ainoassa kaupassa käynti kaksi kertaa viikossa on myös ainoa sosiaalinen kanssakäynti mitä on tarjolla. Jos tiistain toria ei lasketa! Huh huh.

Deittailuahan ei maalla harrasteta. Tai siis minä en harrasta. Vaikka menekkiä kyllä varmaan olisi jos uskaltautuisin paikalliseen kuppilaan. Viimeksi kun olin siellä mulkoiloivat niin pahasti, että en enää uskaltaudu paikalle. Ehkä farkut olivat liikaa, olisi vaan pitänyt laittaa verkkarit!

Tämän kesän kuumin tarjous tuli itseäni noin 40 vuotta vanhemmalta harmaa partaiselta mieheltä, joka nousi punaisesta Ladastaan (joo joo, niitä todellakin on vielä käytössä!): "Tarttistko tyttö kyytiä?" Että pitikin kävellä koko cityn läpi 100 m huoltoasemalta kaupalle pankin pihan poikki, missä kyseinen punainen salama oli parkissa. Mutta hei, vetovoimaa on - se kutsui mua tytöksi!

Niin, mitä jäi koukkuun?! Hauki, 5 mm säärikarvat, kauhea finni naamassa, multaa kynsien alla, maalitahroja reidessä (oli helle kun maalasin!), puskaiset kulmakarvat. Kyllä ennen tämän illan rientoja vierähtää useampi tunti ennen kuin olen näyttelykunnossa!

Mutta kyllä maalla oli ihanaa.

/Pirre

"Jos ei heilaa helluntaina, jono juhannuksena" sanoo viisas sananlasku.

Juhannuksena ei ollut jonoa, mutta en sellaista odottanutkaan. Juhannus vierähti mökkeillessä, aika kului kuin siivillä: ruokaa, aurinkoa, ruokaa, sauna, uintia, ruokaa jne. Lähistöllä (tai kaukana, miten sen nyt sitten ajattelee) olleet lavatanssit jäi mainoksista huolimatta väliin suosiolla. Nettitreffeille ehkä, mutta lavalle satojen kilometrien päässä kotoa olisi ollut jo liian extremeä.

HemU

Viikonlopun saldo nolla. Onhan se jo monta kertaa ja kauan sitten todettu ja todistettu, että baarissa ei ketään tapaa. Ei ainakaan Suomessa, missä sääntönä tuntuu olevan 'vakava humaltuminen on suotavaa'. Kuka saamari jaksaa kuunnella kännisen örinää, joka ei edes tiedä mihin katsoa kun näkee kaiken kolmena! Meni hermo. Taas.

Laitoin baarit boikottiin ja ilmoituksen deittailu sivuille - VIHDOINKIN. Juhannukseki lähden mökille ja taidan jäädä sinne miettimään mitä tuli tehtyä. Uskallanko nettideiteille sittenkään?

/Pirre

HemUn menojalkaa vipattaisi, Pirre taas on matkastaan uupuneena vain kotikuntoinen. Suunnitelmia toki jo lauantai-illaksi viilailtiin...

Ei kyllä tällä kotonanysväämisellä ketään tapaa. En ole koskaan kuullut kenestäkään, joka olisi kotisohvalta perjantai-illan yksinäisyydestä vietelty kuumaan suhteeseen. Niin, paitsi ne pari tuttua jotka saivat pienehkön tulipalon aikaan ja paikalle päräytti palokunta - kuusi komeaa palomiestä. Loppu on historiaa...

Ei helvattu, tälle pitä tulla loppu! Kesä on jo parhaimmillaan ja romanssista ei tietoakaan!

Pirre kävi muilla mailla vierahilla vanhan heilan kanssa syömässä. Ei, ei - ei vanhasuola ruvennut janottamaan, mutta jäi jotain hampaan koloon.

Herra DG kutsui minut lounaalle kanssaan, kun sai vihiä visiitistäni kotimaansa kamaralle. Paikaksi sovittiin ravintola hänen työpaikkansa lähellä. Sain siis metrolla suihkia toiselle puolelle kaupunkia, en helvattu tajua miksi suostuin! Keskustelu ei ollut sen antoisampaa kuin, että hänen päätavoitteensa elämässä on edelleenkin ANSAITA RAHAA. PALJON RAHAA. Tällä kertaa sitä rahaa tienattaisiin Afrikassa. Aha. Kiitos tästä antoisasta syvällisestä keskustelusta. Blaah.

Vereni sai kuohuamaan se, että äijällä riitti munaa laittaa minut maksamaan lounaani! EI VOI OLLA TOTTA! Kyllä minä sen verran perinteinen pohjoismaalainen feministi olen, että jos mies pytää lounaalle on parasta olla Visalla katetta. Tai syököön nuudeleita loppukuun! Pihi mikä pihi... Ja kyseessä oli ihan tavallinen 'kanaa ja riisiä', ei champagnjaa ja belugaa! 

 

Pirre on ulkomailla, mutta palaa takaisin lähiaikoina. Helmi-Unelma taas kiinni työkiireissä. Eli blogin tilapäinen hiljaiselo johtuu näistä syistä. Back in business taas viimeistään loppuviikosta.

HemU